Eilinen oli aika hurja päivä. Sillä tavalla hurja että sovin yläaste aikaisen ja hyvän ystävän Krisun kanssa että tulee meille iltapäivällä kahville. Jostakin mä sain idean että hei, kutsunpa myös Sonjan, joka meidän kolmen koplaan kuului myös muttei olla viiteen vuoteen saatu porukkaa kasaan ja järkkään tän vähän niin kuin yllätyksenä!
Noo Sonja tuli ennen Krisua meille ja meni toiseen huoneeseen ja meitä molempia jännitti että kuinka paljon Krisu yllättyy! Ja sehän meinas hypätä kattoon kun Sonja tuli eteiseen ja yllätti totaalisesti! Yli kaksi tuntia meni ihan hujauksessa kun juttu lens ihan yhtä lailla vuosien jälkeen. Ja se tunne kun sä naurat ihmisten kanssa jotka on sulle niin tärkeitä, mutta eri elämäntilanteet on vaan vieny hetkellisesti erilleen. Tosiystävät ei lähde minnekään, aina ne meitä tukee ja sama toisin päin!
Soitin tänään myös mun yhdelle parhaista ja vanhimmista ystävistä ihan ala-aste ajoista lähtien, Katille. Kati sanoi yhden niin paljon itelle merkitsevän lauseen kun sanoin et sori ei oo tullu soitettua. "Ajatuksissa oot aina." Meidän kaikkien elämässä tulee ja menee ihmisiä, mutta tosiystäviä on ne, joiden kanssa tulee puolen tunnin maraton puhelu, tai samat hulluttelut viiden vuoden tauon jälkeen.
Xoxo - Jennina (known as Jensumus ja Jensu kuten eilen tuli muisteltua) :D
